Jouluostoksilla ja vikoja luentoja

Perjantaina Black Friday vei ihmisten rahat. Kyseessä on siis USA:n hullut päivät sillä erolla et kovia alennuksia löytyy lähes jokaisesta kaupasta. Muutamat kaupat avas ovensa jo torstain ja perjantain välisenä yönä esim. Macy's aukasi ovensa aamu neljältä. Muutamassa osavaltiosa porukka oli menny jonottaa kauppojen eteen, että on heti aukeamishetkellä nappaamassa parhaat tarjoukset päältä. Muutama käsirysykin uutisoitiin, kun jengi alko turhautuu tungoksissa. Ite kävin keskustassa pyörähtää vähän ennen puolta päivää ja olihan siellä aika hyvii tarjouksia. Yritin jotain joululahjuksia löytää, mut heikolla menestyksellä. Päädyin sit ostamaan lahjoja itselleni. Jouluhan on antamisen aikaa, joten pitäähän sitä nyt oma itsensäkin huomioida. Saas nähä miten tän kaiken tavaran saa takas Suomeen. Matkalaukussa oli tullessa tilaa kilo alle maksimipainon.

Jouluvalotkin on ilmestyny katukuvaan ja kauppoihin. Yllätykseksi nää käyttää aika paljon värittömii valoja. Ite olin oottanu kaikkia sateenkaaren värejä vilkkumassa joka ikisessä paikassa. Muutamaa jouluparaatia oon kans käyny kattomassa (mm. mäkkärin järjestämä kiitospäivän paraati). Sinne tuli eksyttyy ihan sattumalta kun aloin ihmettelee miks pari pääkatuu on suljettu ja poliiseja pönöttää joka paikassa.

Jouludekoreerausta @ Macy's

Christkindlmarket, saksalaiset joulumarkkinat Chicagossa

Viime viikonloppuna tuli käytyy luistelemassa. Eipä oo sitäkään tullu harrastettuu sitten yläasteen jälkeen, jos nyt oikein muistan. Millenium parkkiin oli jäädytty parin tenniskentän kokonen alue mitä porukka sit sahas ympyrää. En kyl ikinä oo ollu mikään luistelun ystävä, mutta nyt päätin sit lähtee kun kaveritkin halus mennä. Viikonloppu oli siihen mennessä kulunu pelkästään kampuksella esseiden ja tenttiin valmistautumisen parissa, joten luistelu tuntui hyvältä ajatukselta saada vähän happee. Radalle pääsyy saatiin jonotella reilu tunti, kun muutama muukin oli päättänyt lähtee smirklaan. Kaiken kukkuraksi tuosta minusta vastenmieliseltä tuntuvasta aktiviteetistä sai pulittaa 10 dollarii. Luistimetkin oli tylsimmät mitkä jalassa on koskaan ollu. Mutta kun radalle pääsin alko riemu vallata mielen. Olin nimittäin selkeesti keskitasoo parempi luistelija. Silmät lepäs katsellessa kun (luultavimmin) korealaiset ja kiinalaiset vietti enemmän aikaa maaten jään pinnassa kuin luistinten päällä. Muutama satutti vähän päätään kun eivät poloset tajunneet kypärää käyttää. Eihän sitä kai tuu mieleen et voi sattuu jos pään kivikovaan jäähän tai jäiseen kaiteeseen kopauttaa. Ei enää harmittanut pääsymaksun maksaminen.

Tänään oli sit viimenen tentti. Tenttejä ei kohdalleni hirveesti osunu, kun kolmella kurssilla neljästä ne on korvattu esseillä ja erinäisillä tehtävillä. Et vaikka täs tentit onkin jo takana, niin pari pidempää esseetä ja esitystä pitää vielä valmistella. Niihin saakin sit helposti kuluun loppuviikon. Mut muuten tässä alkaa lukukausi olee päätöksessä. Viikon päästä tähän aikaan ei pitäs olla enää hirveesti kouluhommia. Ensi viikon tiistaina olis viimeinen luento.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin

J

Willis towerilla toistamiseen

Tänään tuli käytyä Willis towerilla toiseen kertaan. Mukavasti unohdin kameran matkasta jälleen kerran. Vierailu oli osa Maintenance technology-kurssia. Kurssin professori työskentelee opettamisen ohessa eräässä suuressa toimistorakennuksessa kunnossapidon johtajana, joten hän halusi viedä meidät ikään kuin omalle tontilleen. Onneksi hänellä on kokemusta myös tehtaiden kunnossapidosta. Muuten kurssi olisi pelkästään toimistotalojen kunnossapidon käsittelyä. Hänellä kun tuntuu olevan taipumus opettaa työnsä kautta asioita niin paljon kuin mahdollista.

Sisäänkäynti oli tällä kertaa hieman hämmentävä. Normaalisti kun rakennukseen menee turistina joutuu kulkemaan samanlaisen turvatarkastuksen läpi kuin lentokentillä joutuu. Tällä kertaa ei mitään turvatarkastuksia ollut eikä henkilötietoja kyselty. Nyt olis siis ollu helppo mennä aseiden ja pommien kans sisään. Ei ois tarvinnu mitään lentokoneita kaapata. Sinänsä ihan postitiivinen yllätys, koska nyt pääsi näkemään paljon enemmän. Ilman opasta kiertämisestä ei olisi tullut kyllä mitään. Nytkin oli vaikea saada käsitystä missä päin rakennusta milloinkin liikuttiin. Hissejäkään ei oikein voinut käyttää kiintopisteinä, kun koko rakennuksessa niitä on yli sata kappaletta. Pääsimme näkemään kuinka vartiointikeskus toimii, mitä kaikkea kuvataan kameroilla ja kuinka huoltotyöt ajoitetaan ja jaetaan mekaanikoille. Rakennuksessa on yli 40 000 erilaista anturia, jotka hälyttävät suoraan vartijointikeskukseen. Näiden lisäksi käytiin tutustumassa ilmastointikoneisiin, vesipumppuihin ja sprinklerijärjestelmään, jotka olivat pikkasen suurempia mitä aikaisemmin olen nähny. Kaikki järjestelmät oli mitoitettu tuottamaan tuplamäärä, mitä normaalisti rakennus vaatii. Eli jos puolet pumpuista pysähtyy, rakennus pystyy toimimaan edelleen normaalisti. United Airlines oli juuri vuokrannut 15 % toimistotiloista ja on parhaimmillaan muuttamassa torniin. Koska he sijoittavat lentoliikenteensä seurannan näihin toimitiloihin, he asentavat myös omat ilmanvaihto-, vesi-, palo-, lämmitys-, ja tietoliikennejärjestelmät rakennusten omien järjestelmien lisäksi. Enpä ole tollaisestakaan aikaisemmin kuullut.

Sears tower muodostuu yhdeksästä erillisestä "tornista", joista yhden katolle pääsimme kävelemään. Katto oli 90. kerroksen tasolla. Se oli vaikuttavin osuus koko  kierroksella. Tässä vaiheessa turvatoimien puuttuminen tuntui taas hieman hämmentävältä. Katolla ei nimittäin ollut minkäänlaisia kaiteita tai vastaavia mistä olisi voinut pitää kiinni. Edes katon reunalla ei ollut aidoitusta. Tämä kai siitä syystä ettei sinne normaalisti päästetä ketään kävelemään :). Menimme sinne oven kautta, josta normaalisti vain automaatinen ikkunanpesuri menee katolle. Rakennuksen sivuilla on kiskot pesuria varten, joten ihmisiä ei pesuhommiin tarvita. Vaikka näköalat olivat upeat kun ei tarvinnut lasin läpi katsella tai kaiteet eivät olleet peittämässä maisemaa, kovin lähelle reunaa ei kiinnostanut mennä. Opaskin alkoi viimein rajoittaa liikkumista katolla, kun muutama kävi ottamassa kuvia katon reunalta. Kovassa tuulessa torni voi kuulemma heilua 15cm puolelta toiselle, minkä ylimmissä kerroksissa pystyy tuntemaan.

Syksy on edennyt hirveetä vauhtia. Kuukauden päästä alkaa paluulento Suomeen olla todellisuutta. Mukavasti tuntuu tehtävät ja projektit kumuloituvan tähän lukukauden loppuun juuri ennen tulevaa tenttiviikkoa ja ehkä vielä pahemmin kuin Suomessa. Eli seuraavaan kolmeen viikkoon ei mitään suurempia suunnitelmia ole luvassa, mutta niiden aikana tulee ainakin tarkoin mietittyä mitä kaikkea on jäänyt tekemättä ja mitä vielä haluaa tehdä ennen Suomeen paluuta. Onneksi ennen paluulentoa on reilu viikko aikaa pörrätä ympäriinsä. Jos vaikka se kamerakin tarttuisi ainakin silloin mukaan.

Turvallisuuden tunne

Ihan aluksi mainittakoon ettei kampusalueella ole kohdalleni sattununt vielä yhtään tilannetta, jossa olisin tuntenut turvallisuuteni uhatuksi. Yksi pahoinpitely tässä lahialueella on syksyn aikana sattunut. Kaikin puolin pidän kampusaluetta turvallisena paikkana. Seuraavassa kuitenkin kuvaus yliopiston vartijointipalvelun toiminnasta

Yliopiston "vartijointipalvelu" public safety on hieman suurempi kuin mihin Lappeenrannnassa olen tottunut. Public safety työllistää 60 vartijaa, jotka partioivat kampuksella vuorokauden ympäri. Suomen vartijoista poiketen täällä vartijat kantavat aseita mukanaan. Yliopiston ravintolassa nakee melko usein siviilihenkilöita, jotka kantavat asetta vyöllään. Suurimpien rakennusten ovelta löytyy päivystävä vartija. Asuntoloissa vartijointia suorittaa yliopiston opiskelijat, jotka ovat vartijoihin yhteydessa radiopuhelimilla. Asuntoloiden ulko-ovissa on sähkölukot, eli sisaan ei paase ilman opiskelijakorttia edes päiväsaikaan. Kulunvalvonta tarkastaa samalla, etta sisääntulijalla on myos oma opiskelijakortti hallussa. Ympäri kampusaluetta on myos ripoteltu hätäkutsupäätteitä, joista saa yhteyden vartijoihin ja hätätilanteessa niiden avulla saa hälytettyä vartijat paikalle. Jos illalla pelkää kävellä kampusalueelta, päätteiden kautta voi tilata vartijan saattamaan.

Apple on täällä kovaa huutoa. Yliopisto kustansi kaikille uusille opiskelijoille ipadit, mutta tietysti vaihto-oppilaita tämä ei koskenut. Yliopistolla on käytössä turvallisuusohjelmisto Applen mobiililaitteisiin. Tulipalon, ammuskelun, pommiuhan tms sattuessa järjestelmä lähettää hälytyksen kaikkii Applen laitteisiin, johon ohjelmisto on asennettu. Ensimmäistä kertaa näin jarjestelman käytössa viime viikonloppuna. Joku huomiota kaipaava lähetti pommiuhkauksen ylipopistolle lauantai-aamuna. Onneksi kyseessä oli pelkkä uhkaus eika mitään pommia löydetty (ainakaan vielä ole loydetty :). Siita hyvästä sisätiloista ei saanut poistua ja jos oli kampuksen ulkopuolella niin takaisin ei päässyt ennen kuin tilanne oli selvitetty.  

Kaikkien edella mainittujen turvatoimien jälkeen on vaikea kuvitella millaista elämä kampuksella olisi ilman noita turvapalveluita. Eipä ole kyllä tarvinnut ainakaan tähän asti pelätä kampuksen ulkopuolella liikkuessa. Kunhan ei yksin lähde hortoilemaan syrjaseuduille iltaisin niin tuskin kohtaa mitään hankaluuksia. Nuorisoa kampusalueella oleskelisi luultavasti nykyista enemmän, jos vartijoita ei olisi. Vartijat hääatävät norkoilijat melko nopeasti pois paikalta ja harvoin kukaan ulkopuolinen edes yrittää tulla kampusalueelle norkoilemaan. Se on tietty totta, että useampi vuosikymmen takaperin Chicagon eteläosa oli rauhatonta seutua. Siihen aikaan vartijoille oli todellista käyttöä. Vaikka tätä nykyä näin laajamittaiselle vartijoinnille ei ehkä olisi tarvetta, siitä on vaikea luopua kun siihen on kerta totuttu. Ennemminkin näyttää siltä, että turvallisuuden tunnetta parannetaan lisäämällä vartijointipalveluja ja varojärjestelmiä edelleen.

Halloweenin jälkeen

No nyt on sit halloween takana ja kostyymit on vetäytyny katukuvasta. Viime perjantaina jengi alko pistää kuteita niskaan jo puolilta päivin. Kyllähän se alkuun pikkasen pisti ihmettelee kun yli 20v kaverit pukeutu super marion hahmoiks ja oli vielä ihan onnessaan. Kaverukset sit juoksenteli ympäri yliopiston ruokalaa saalistamassa kilpikonnaa tulipalloja heitellen. Eihän siinä sit muu auttanu kun lähtee kauppaan asua ostelee - maassa maan tavalla. Päämotivaattorina kostyymin hankkimiselle toimi synttärini, mitkä osui samalle päivälle Halloween-perjantain kanssa. Halloween-kinkereille kun ei ollu oikein asiaa farkuissa ja t-paidassa.

Ite en oo mikään mahoton teemabailujen ystävä, mutta totta kai jos bailut jonkinlaista teemaa kantaa niin tietysti pukeudutaan sit sen mukaan. Tästä johtuen meikäläiselle on melko tyypillistä hommata asusteet viimeisellä mahollisella hetkellä. Aina se ei oo mitenkään hyvä asia. Viime hetkellä kun voi olla pikkasen vaikeeta löytää tapahtumaan sopivia rättejä. Ensimmäisessä kaupassa oli kolme Halloween-hyllyväliä tyhjennetty viimeiseen naamariin asti ja meikäläisen usko viime hetken löytöihin alkoi flopata. Päätin kuitenkin kokeilla paikallista valintataloa wallgreensiä, mistä sit löytyi kun löytyikin jotain. Maski vaan päähän ja feikkiverta käsiin niin asu oli vimosen päälle.

Jälkikäteen tajusin et naamari muistuttaa lievästi Lordi-yhtyeen maskeja. Nehän tekee niin upeeta musaa ja vie hienoo Suomi-kuvaa maailmalle. En ollut hirveän pahoillani ettei monikaan yhdistänyt minua tuon loistavan bändin roolihahmoihin. Uusiin ihmisiin oli kieltämättä lievästi vaikea tutustua naamarin kanssa. Naamari sit löysikin tiensä roskiin illan mittaan.