keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Syyslukukausi takana ja joululomille lomps

Viime sunnuntaina oli siis viimeisen esseen palautus ja nyt alkais olee asiat kunnossa kotimatkaa varten. Kurssikirjoista pitäs vielä hankkiutua eroon, kun ei oikein viiti lantokoneessa niitä raahata. Maintenance technologyn kurssikirjasta tarjottiin 5 dollarii kun uutena kirja makso liki 80 usd, joten sen kans pitää viel miettii mitä tekee. Muuttoilmotus vielä Suomeen ja muutamat joululahjat niin alkaa olee tää reilun neljän kuukauden reissu paketissa. Lisäksi kaikki vähänkin vanhemmat rätit ja kengät aattelin kylmästi heittää roskiin kun uusia saa täältä reippaasti Suomen hintoja halvemmalla. Lukukausi loppu virallisesti eilen, mutta sain luvan asustella kampuksella 19. päivään asti, jonka jälkeen pariksi yöksi hostelliin ennen paluulentoa. Seuraavassa vielä vähän yhteenvetoa kursseista mitä tuli käytyä (kurssikuvaukset löytyvät ensimmäisistä blogikirjoituksistani):




Industrial leadership


Kurssi oli kaikin puolin onnistunut. Kurssilla käytettiin jatkuvasti erilaisia opiskelutapoja (väittely, argumentointi, esiintyminen). Äänessä sai kyllä olla välillä vähän liiankin kanssa. Kurssilla piti kirjoittaa 10 esseetä ja yksi isompi final paper (20-30 sivua). Lisäksi kurssilla oli kaksi tenttiä. Alunperin vähän arvelutti tämän kurssin valitseminen, koska se vaikutti ensituntumalta melko teoriapainotteiselta psykologian kurssilta. Onneksi ennakkoluulot osottautuivat myöhemmin vääriksi. 




Maintenance technology


Tältä kurssilta odotin kaikista eniten lukukauden alussa. Vastaavaa kurssia, kun ei ole ollut Lappeenrannassa tarjolla. Kurssi keskittyi käsittelemään miten kunnossapito teollisuusyrityksissä johdetaan. Luennoitsijalla oli hyvin käytännönläheinen ote, mikä mielestäni sopi kurssille hyvin. En olisi ikinä uskonut valittavani työmäärän vähyydestä, mutta tällä kurssilla ensimmäistä kertaa kaipasin lisää oppimista tukevia case-harjoituksia. Kurssin vähäiset ja lyhyet harjoitukset eivät tukeneet kokonaiskuvan muodostumista aihealueesta. Nyt melko paljon jäi oman opiskelun ja lukemisen varaan, mikä täällä päin on melko poikkeuksellista.




Manufacturing Processes for Electronics and Electrical Systems


Kaikista eniten tuntui jäävän käteen tältä kurssilta. Kurssilla kirjoitettiin kuusi tutkimuspaperia (yleensä n. 20 sivuisia) eri aihealueista. Proffa lähti opettamaan aihealuetta aina teknologian kautta. UPS, Zigbee, RFID, LED ja ROHS tulivat ainakin tutuiksi. Eniten harmitti se, ettei proffa käyttänyt power pointtia. Välillä oli vähän vaikeuksia pysyä hänen tussi & kalvo - söherrysten perässä. Onneksi hän tuntui seuraavan alaa aktiivisesti. Hän käytti usein erinäisiä alan lehtiä. Tällä kurssilla kävimme myös Advanced design and manufacturing messuilla, missä pääsimme näkemään proffan kanssa livenä kurssilla opetetut asiat. 




Topics in Industry


Tämä kurssi oli ainut pettymys opintojen saralla. Kurssin alussa käsitin, että kurssi käsittelee ajankohtaisia aiheita eri tuotantotalouden sektoreilta. Siltä se myös vaikutti kahden ensimmäisen luennon jälkeen, mutta toisin kuitenkin kävi. Kurssin luennoitsijat keskittyivätkin käsittelemään perusteita kultakin osa-alueelta. Siinä vaiheessa tajusin valinneeni väärän kurssin, mutta yliopiston byrokratia ei enää vaihtoa sallinut. Oli siis vain kahlattava kurssi läpi. Hieman näin jälkikäteen ihmettelen ettei kurssin luennoitsija ja advisor sanoneet mitään. Molemmilla oli kuitenkin opintosuoritusotteeni Suomesta. 






Parasta IIT tutalla on se, että melkein poikkeuksetta professoreilla on oma yritys tai he työskentelevät saman aikaisesti myös teollisuudessa. Näin ollen he joutuvat jatkuvasti päivittämään myös tekniikan käytännön tuntemusta. Monella tuntui olevan melko vahva yhteistyöverkostokin. Proffat ovat kiinnostuneita palkkaamaan parhaat opiskelijat töihin yrityksiinsä. Nyt enää odotellaan puuttuvia arvosanoja. Muista kursseista heilahti A, mutta Industrial leadershipin tuloksia odottelen vielä. Proffa joutu johonkin leikkaukseen juuri ennen tenttiä, mikä ei enteile hyvää et ehtisin saada opintosuoritusotteen mukaan täältä. Muuten pitää tilata se Suomesta käsin, mikä on ihanan halpaa!!


Jos sinua kiinnostaa opiskelijavaihto USA:ssa, ota rohkeasti yhteyttä. Uskoisin että minulla olisi muutama hyödyllinen käytännön neuvo, mitä en itse tajunnut ajatella kun tänne lähtemistä suunnittelin. Meikäläisen yhteystiedot löytyvät LUT-henkilöhausta ja facebookista ainakin. Paperisota voi hieman yllättää hakuvaiheessa, mutta ei sekään mitään ylitsepääsemätöntä ole.


Pakkasia!



tiistai 30. marraskuuta 2010

Jouluostoksilla ja vikoja luentoja

Perjantaina Black Friday vei ihmisten rahat. Kyseessä on siis USA:n hullut päivät sillä erolla et kovia alennuksia löytyy lähes jokaisesta kaupasta. Muutamat kaupat avas ovensa jo torstain ja perjantain välisenä yönä esim. Macy's aukasi ovensa aamu neljältä. Muutamassa osavaltiosa porukka oli menny jonottaa kauppojen eteen, että on heti aukeamishetkellä nappaamassa parhaat tarjoukset päältä. Muutama käsirysykin uutisoitiin, kun jengi alko turhautuu tungoksissa. Ite kävin keskustassa pyörähtää vähän ennen puolta päivää ja olihan siellä aika hyvii tarjouksia. Yritin jotain joululahjuksia löytää, mut heikolla menestyksellä. Päädyin sit ostamaan lahjoja itselleni. Jouluhan on antamisen aikaa, joten pitäähän sitä nyt oma itsensäkin huomioida. Saas nähä miten tän kaiken tavaran saa takas Suomeen. Matkalaukussa oli tullessa tilaa kilo alle maksimipainon.

Jouluvalotkin on ilmestyny katukuvaan ja kauppoihin. Yllätykseksi nää käyttää aika paljon värittömii valoja. Ite olin oottanu kaikkia sateenkaaren värejä vilkkumassa joka ikisessä paikassa. Muutamaa jouluparaatia oon kans käyny kattomassa (mm. mäkkärin järjestämä kiitospäivän paraati). Sinne tuli eksyttyy ihan sattumalta kun aloin ihmettelee miks pari pääkatuu on suljettu ja poliiseja pönöttää joka paikassa.


Jouludekoreerausta @ Macy's




Christkindlmarket, saksalaiset joulumarkkinat Chicagossa

Viime viikonloppuna tuli käytyy luistelemassa. Eipä oo sitäkään tullu harrastettuu sitten yläasteen jälkeen, jos nyt oikein muistan. Millenium parkkiin oli jäädytty parin tenniskentän kokonen alue mitä porukka sit sahas ympyrää. En kyl ikinä oo ollu mikään luistelun ystävä, mutta nyt päätin sit lähtee kun kaveritkin halus mennä. Viikonloppu oli siihen mennessä kulunu pelkästään kampuksella esseiden ja tenttiin valmistautumisen parissa, joten luistelu tuntui hyvältä ajatukselta saada vähän happee. Radalle pääsyy saatiin jonotella reilu tunti, kun muutama muukin oli päättänyt lähtee smirklaan. Kaiken kukkuraksi tuosta minusta vastenmieliseltä tuntuvasta aktiviteetistä sai pulittaa 10 dollarii. Luistimetkin oli tylsimmät mitkä jalassa on koskaan ollu. Mutta kun radalle pääsin alko riemu vallata mielen. Olin nimittäin selkeesti keskitasoo parempi luistelija. Silmät lepäs katsellessa kun (luultavimmin) korealaiset ja kiinalaiset vietti enemmän aikaa maaten jään pinnassa kuin luistinten päällä. Muutama satutti vähän päätään kun eivät poloset tajunneet kypärää käyttää. Eihän sitä kai tuu mieleen et voi sattuu jos pään kivikovaan jäähän tai jäiseen kaiteeseen kopauttaa. Ei enää harmittanut pääsymaksun maksaminen.


Tänään oli sit viimenen tentti. Tenttejä ei kohdalleni hirveesti osunu, kun kolmella kurssilla neljästä ne on korvattu esseillä ja erinäisillä tehtävillä. Et vaikka täs tentit onkin jo takana, niin pari pidempää esseetä ja esitystä pitää vielä valmistella. Niihin saakin sit helposti kuluun loppuviikon. Mut muuten tässä alkaa lukukausi olee päätöksessä. Viikon päästä tähän aikaan ei pitäs olla enää hirveesti kouluhommia. Ensi viikon tiistaina olis viimeinen luento.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin

J

tiistai 16. marraskuuta 2010

Willis towerilla toistamiseen

Tänään tuli käytyä Willis towerilla toiseen kertaan. Mukavasti unohdin kameran matkasta jälleen kerran. Vierailu oli osa Maintenance technology-kurssia. Kurssin professori työskentelee opettamisen ohessa eräässä suuressa toimistorakennuksessa kunnossapidon johtajana, joten hän halusi viedä meidät ikään kuin omalle tontilleen. Onneksi hänellä on kokemusta myös tehtaiden kunnossapidosta. Muuten kurssi olisi pelkästään toimistotalojen kunnossapidon käsittelyä. Hänellä kun tuntuu olevan taipumus opettaa työnsä kautta asioita niin paljon kuin mahdollista.

Sisäänkäynti oli tällä kertaa hieman hämmentävä. Normaalisti kun rakennukseen menee turistina joutuu kulkemaan samanlaisen turvatarkastuksen läpi kuin lentokentillä joutuu. Tällä kertaa ei mitään turvatarkastuksia ollut eikä henkilötietoja kyselty. Nyt olis siis ollu helppo mennä aseiden ja pommien kans sisään. Ei ois tarvinnu mitään lentokoneita kaapata. Sinänsä ihan postitiivinen yllätys, koska nyt pääsi näkemään paljon enemmän. Ilman opasta kiertämisestä ei olisi tullut kyllä mitään. Nytkin oli vaikea saada käsitystä missä päin rakennusta milloinkin liikuttiin. Hissejäkään ei oikein voinut käyttää kiintopisteinä, kun koko rakennuksessa niitä on yli sata kappaletta. Pääsimme näkemään kuinka vartiointikeskus toimii, mitä kaikkea kuvataan kameroilla ja kuinka huoltotyöt ajoitetaan ja jaetaan mekaanikoille. Rakennuksessa on yli 40 000 erilaista anturia, jotka hälyttävät suoraan vartijointikeskukseen. Näiden lisäksi käytiin tutustumassa ilmastointikoneisiin, vesipumppuihin ja sprinklerijärjestelmään, jotka olivat pikkasen suurempia mitä aikaisemmin olen nähny. Kaikki järjestelmät oli mitoitettu tuottamaan tuplamäärä, mitä normaalisti rakennus vaatii. Eli jos puolet pumpuista pysähtyy, rakennus pystyy toimimaan edelleen normaalisti. United Airlines oli juuri vuokrannut 15 % toimistotiloista ja on parhaimmillaan muuttamassa torniin. Koska he sijoittavat lentoliikenteensä seurannan näihin toimitiloihin, he asentavat myös omat ilmanvaihto-, vesi-, palo-, lämmitys-, ja tietoliikennejärjestelmät rakennusten omien järjestelmien lisäksi. Enpä ole tollaisestakaan aikaisemmin kuullut.

Sears tower muodostuu yhdeksästä erillisestä "tornista", joista yhden katolle pääsimme kävelemään. Katto oli 90. kerroksen tasolla. Se oli vaikuttavin osuus koko  kierroksella. Tässä vaiheessa turvatoimien puuttuminen tuntui taas hieman hämmentävältä. Katolla ei nimittäin ollut minkäänlaisia kaiteita tai vastaavia mistä olisi voinut pitää kiinni. Edes katon reunalla ei ollut aidoitusta. Tämä kai siitä syystä ettei sinne normaalisti päästetä ketään kävelemään :). Menimme sinne oven kautta, josta normaalisti vain automaatinen ikkunanpesuri menee katolle. Rakennuksen sivuilla on kiskot pesuria varten, joten ihmisiä ei pesuhommiin tarvita. Vaikka näköalat olivat upeat kun ei tarvinnut lasin läpi katsella tai kaiteet eivät olleet peittämässä maisemaa, kovin lähelle reunaa ei kiinnostanut mennä. Opaskin alkoi viimein rajoittaa liikkumista katolla, kun muutama kävi ottamassa kuvia katon reunalta. Kovassa tuulessa torni voi kuulemma heilua 15cm puolelta toiselle, minkä ylimmissä kerroksissa pystyy tuntemaan.

Syksy on edennyt hirveetä vauhtia. Kuukauden päästä alkaa paluulento Suomeen olla todellisuutta. Mukavasti tuntuu tehtävät ja projektit kumuloituvan tähän lukukauden loppuun juuri ennen tulevaa tenttiviikkoa ja ehkä vielä pahemmin kuin Suomessa. Eli seuraavaan kolmeen viikkoon ei mitään suurempia suunnitelmia ole luvassa, mutta niiden aikana tulee ainakin tarkoin mietittyä mitä kaikkea on jäänyt tekemättä ja mitä vielä haluaa tehdä ennen Suomeen paluuta. Onneksi ennen paluulentoa on reilu viikko aikaa pörrätä ympäriinsä. Jos vaikka se kamerakin tarttuisi ainakin silloin mukaan.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Turvallisuuden tunne

Ihan aluksi mainittakoon ettei kampusalueella ole kohdalleni sattununt vielä yhtään tilannetta, jossa olisin tuntenut turvallisuuteni uhatuksi. Yksi pahoinpitely tässä lahialueella on syksyn aikana sattunut. Kaikin puolin pidän kampusaluetta turvallisena paikkana. Seuraavassa kuitenkin kuvaus yliopiston vartijointipalvelun toiminnasta

Yliopiston "vartijointipalvelu" public safety on hieman suurempi kuin mihin Lappeenrannnassa olen tottunut. Public safety työllistää 60 vartijaa, jotka partioivat kampuksella vuorokauden ympäri. Suomen vartijoista poiketen täällä vartijat kantavat aseita mukanaan. Yliopiston ravintolassa nakee melko usein siviilihenkilöita, jotka kantavat asetta vyöllään. Suurimpien rakennusten ovelta löytyy päivystävä vartija. Asuntoloissa vartijointia suorittaa yliopiston opiskelijat, jotka ovat vartijoihin yhteydessa radiopuhelimilla. Asuntoloiden ulko-ovissa on sähkölukot, eli sisaan ei paase ilman opiskelijakorttia edes päiväsaikaan. Kulunvalvonta tarkastaa samalla, etta sisääntulijalla on myos oma opiskelijakortti hallussa. Ympäri kampusaluetta on myos ripoteltu hätäkutsupäätteitä, joista saa yhteyden vartijoihin ja hätätilanteessa niiden avulla saa hälytettyä vartijat paikalle. Jos illalla pelkää kävellä kampusalueelta, päätteiden kautta voi tilata vartijan saattamaan.


Apple on täällä kovaa huutoa. Yliopisto kustansi kaikille uusille opiskelijoille ipadit, mutta tietysti vaihto-oppilaita tämä ei koskenut. Yliopistolla on käytössä turvallisuusohjelmisto Applen mobiililaitteisiin. Tulipalon, ammuskelun, pommiuhan tms sattuessa järjestelmä lähettää hälytyksen kaikkii Applen laitteisiin, johon ohjelmisto on asennettu. Ensimmäistä kertaa näin jarjestelman käytössa viime viikonloppuna. Joku huomiota kaipaava lähetti pommiuhkauksen ylipopistolle lauantai-aamuna. Onneksi kyseessä oli pelkkä uhkaus eika mitään pommia löydetty (ainakaan vielä ole loydetty :). Siita hyvästä sisätiloista ei saanut poistua ja jos oli kampuksen ulkopuolella niin takaisin ei päässyt ennen kuin tilanne oli selvitetty.  

Kaikkien edella mainittujen turvatoimien jälkeen on vaikea kuvitella millaista elämä kampuksella olisi ilman noita turvapalveluita. Eipä ole kyllä tarvinnut ainakaan tähän asti pelätä kampuksen ulkopuolella liikkuessa. Kunhan ei yksin lähde hortoilemaan syrjaseuduille iltaisin niin tuskin kohtaa mitään hankaluuksia. Nuorisoa kampusalueella oleskelisi luultavasti nykyista enemmän, jos vartijoita ei olisi. Vartijat hääatävät norkoilijat melko nopeasti pois paikalta ja harvoin kukaan ulkopuolinen edes yrittää tulla kampusalueelle norkoilemaan. Se on tietty totta, että useampi vuosikymmen takaperin Chicagon eteläosa oli rauhatonta seutua. Siihen aikaan vartijoille oli todellista käyttöä. Vaikka tätä nykyä näin laajamittaiselle vartijoinnille ei ehkä olisi tarvetta, siitä on vaikea luopua kun siihen on kerta totuttu. Ennemminkin näyttää siltä, että turvallisuuden tunnetta parannetaan lisäämällä vartijointipalveluja ja varojärjestelmiä edelleen.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Halloweenin jälkeen

No nyt on sit halloween takana ja kostyymit on vetäytyny katukuvasta. Viime perjantaina jengi alko pistää kuteita niskaan jo puolilta päivin. Kyllähän se alkuun pikkasen pisti ihmettelee kun yli 20v kaverit pukeutu super marion hahmoiks ja oli vielä ihan onnessaan. Kaverukset sit juoksenteli ympäri yliopiston ruokalaa saalistamassa kilpikonnaa tulipalloja heitellen. Eihän siinä sit muu auttanu kun lähtee kauppaan asua ostelee - maassa maan tavalla. Päämotivaattorina kostyymin hankkimiselle toimi synttärini, mitkä osui samalle päivälle Halloween-perjantain kanssa. Halloween-kinkereille kun ei ollu oikein asiaa farkuissa ja t-paidassa.


Ite en oo mikään mahoton teemabailujen ystävä, mutta totta kai jos bailut jonkinlaista teemaa kantaa niin tietysti pukeudutaan sit sen mukaan. Tästä johtuen meikäläiselle on melko tyypillistä hommata asusteet viimeisellä mahollisella hetkellä. Aina se ei oo mitenkään hyvä asia. Viime hetkellä kun voi olla pikkasen vaikeeta löytää tapahtumaan sopivia rättejä. Ensimmäisessä kaupassa oli kolme Halloween-hyllyväliä tyhjennetty viimeiseen naamariin asti ja meikäläisen usko viime hetken löytöihin alkoi flopata. Päätin kuitenkin kokeilla paikallista valintataloa wallgreensiä, mistä sit löytyi kun löytyikin jotain. Maski vaan päähän ja feikkiverta käsiin niin asu oli vimosen päälle.


Jälkikäteen tajusin et naamari muistuttaa lievästi Lordi-yhtyeen maskeja. Nehän tekee niin upeeta musaa ja vie hienoo Suomi-kuvaa maailmalle. En ollut hirveän pahoillani ettei monikaan yhdistänyt minua tuon loistavan bändin roolihahmoihin. Uusiin ihmisiin oli kieltämättä lievästi vaikea tutustua naamarin kanssa. Naamari sit löysikin tiensä roskiin illan mittaan.

torstai 28. lokakuuta 2010

Torstain turinoita

Hiljattain tuli käytyä risteilyllä Michigan järvellä. Tarkotuksena oli pelata pokeria, rulettia ja black jackia. Heti purtiloon päästyä selvisikin ettei kyse ollutkaan rahapeleistä, vaan kaikille lyötiin sama määrä pelimerkkejä käteen laivaan astuessa. Risteilyn lopuksi oli Ipodeja tarjolla suurinta menestystä nauttineille. Missään välissä ei taskussa ollut enempää pelimerkkejä kun laivaan astuessa ja puolen yön jälkeen päätin suosiolla lopettaa pelaamisen ja nauttia yöllisestä kaupunkimaisemasta.



Viime viikonloppuna kävi säkä ja onnistuin saamaan itselleni lipun etsimään opiskelumotivaatiota six flags great America huvipuistosta. Alkuun en ollut ajatuksesta kovin innoissani, mutta kun kuulin kuljetuksen+sisäänpääsyn maksavan 10 usd päätin lähteä. Yliopisto luultavimmin maksaa kerhoille hyviä tukiaisia, kun matka voitiin hinnotella noin alas. Halloweenin takia jonot laitteisiin oli melko suuret. Pahimmillaan odotimme 2,5 h päästäksemme 1,5 min kestävään vuoristorataan. Puistossa vietimme aikaa 8 h, mistä 6h meni jonottaessa ja laitteiden tarjoamasta kyydistä ehdimme nauttia max. 10 min. Silti väitän, että päivä oli erittäin hauska. Koskaan aikaisemmin ei ole tullut englanniksi juteltua ranskalaisen, kiinalaisen ja liettualaisen kanssa parhaimmillaan 2,5 h yhtäjaksoisesti. Jonottaessa kun ei keskustelun sijaa paljon muita aktiviteetteja ole. 


Kuvassa näkyvä keltapunainen vuoristorata oli puiston nopein, paras, kaunein ja upein. Vissiin sitä on vanhaks tullu, kun piti oikein istahtaa sen kyydityksen jälkeen ettei tullu laatotettua laattakatua uudelleen. 
Hirvityksen huiput oli 117 km/h ja parhaimmillaan kyydissä koki 4g kiihtyvyyden. Hauskaa oli ja loppuillasta jalat alko olla hyytelöö jonossa seisomisesta. Illalla alkanut vesisade pikkasen latisti tunnelmaa, vaikka ei meikäläisen vatsalaukku ois kestäny enää yhtään vatkainta.


Eilen sain puhelun TSA:lta (transportation security administration). Ilmoittivat, että marraskuusta lähtien pitää ilmoittaa nimi, sukupuoli ja syntymäaika kyseiselle viranomaiselle vähintään 72 h ennen lentoa. Jos näin ei tee, voidaan lennolle pääsy estää. Sinänsä mielenkiintoista, että noi kaikki tiedot on jo kertaalleen lentoyktiölle ilmoitettu lippua ostettaessa, mutta ei näköjään riitä vielä USA:n viranomaisille. Tai sitten lentoyhtiö ei vain saa luovuttaa noita tietoja viranomaisille. Saas nähdä kuinka vaikeeks USA:han matkustaminen tulee vielä tulevaisuudessa menemään.

Nyt on sit talvi tullu tännekin. Tänään oli ekaa kertaa ulkolämpötila alle viiden asteen.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Happy Halloween!


Halloween starttasi tällä viikolla ja sen myötä erinäiset juhlat ja kissan ristiäiset. Ensimmäinen suurempi tapahtuma oli lauantaina pidetty vuosittainen pumpkin launch. Tapahtumassa kisaillaan siitä kuka saa lennätettyä kurpitsaa mahdollisimman pitkälle rakentamansa katapultin avulla. Kilpailu käydään joukkueittain eikä katapultin koolla, rakenteella tai laukaisumekanismilla ole rajoituksia. Tärkeää oli vain se, että katapultilla pystyi laukaisemaan kurpitsan turvallisesti ja mahdollisimman pitkälle. Tämä vuosi oli vasta kuudes kerta kun tapahtuma järjestettiin, joten varsin tuoreesta traditiosta oli kyse. Pisimmälle kantanut ilmalento oli alumni-joukkueen 100,8 m.



Alapuolella kisan voittanut katapultti


Viime viikolla tuli myös käytyä parturissa ensimmäistä kertaa täällä olon aikana. Päätin säästää menemällä halvimpaan mahdolliseen minkä googlen avulla löysin. Odotukset eivät olleet mahottoman korkealla, mutta täytyy myöntää, että pikkasen alkoi hirvittää kun intialainen vanhus alkoi koneella leikkaamaan hiuksiani rivakkaan tahtiin. Lopputulos oli ennakko-odotuksista huolimatta positiivinen. Pesun kanssa operaatioon meni 10 min, mikä oli erittäin vähän ottaen huomioon, että edellisestä hiusten leikkuusta oli vierähtänyt melkein kaksi kuukautta. Taidan jopa mennä sinne uudemmankin kerran.

Tällä viikolla eräs proffa sit alkoi kaataa tehtävii ihan tosissaan reppuun. Ekan viiden viikon aikana kaikki viikottaiset tehtävät oli kohtuullisen vaativii, mut nyt vaatimustaso sit kasvoikin eksponentiaalisesti. Tähän asti kyseisen kurssin tehtäviin on menny n. 4-6 h/ viikko, mut en ees haluu ajatella paljon tällä viikolla tulee menee. Vastausten minimipituus kun pitäs olla 15 sivuu, aikasempien neljän sijaan. Tollasista muutoksista viikkotehtäviin ois ollu vaan kiva tietää pikkasen etukäteen eikä vasta tehtävänannon yhteydessä. Mukava pikku yllätys tähän tenttiviikon lomaan. Täällä kun ei ole varsinaista tenttiviikkoa vaan kurssit ja tentit rullaavat suuresti maikkojen aikataulujen mukaan.

No eiköhän tuonkin paperin saa raavittuu kasaan ennen perjantaita jolloin olis vuorossa risteily Michigan järvellä ruletin ja black jackin merkeissä.